Harrastus vai maisemanhoitoa?

Tänään kirjoitan ehkä vähän Aaposta. Teen kyllä toisen postauksen meidän joululomasta mikä on sitten vain poninhajuinen ja näköinen. Tänään kirjoitan ymmärtämisen tuskasta. Tai oppimisesta. Joku on joskus sanonut ettei vanha koira opi uusia temppuja. No oppii se kunhan jollain on pirun pitkä pinna ja yhtä paljon makkaraa. Minäkin opin uusia temppuja, mutta ongelma on että mistä sitä oppia lähtisi hakemaan?

Kuten jo aikaisemmin jorisin niin Aapo on minun ensimmäinen ratsusukuinen hevonen. Jokainen edeltäjä on ollut lämminverinen ravuri. Siihen sakkiin sopi kaikenlaista kipittäjää, mutta yhtälö oli sama. Varsasta tehdään seuraava huippujuoksija ja sitten kun se ei onnistu siitä tulee jotain muuta tai iltaravikaveri. Lämminveriset opetetaan samalla kaavalla ja usein se sama kaava toimii. Ei ollut tarvetta, lupaa eikä oikein aikaakaan tehdä muuta. Nyt on.

Olen kiinnostunut vähän kaikesta. Haluaisin Aapon osaavan vähän koulua, että olisi hallittavissa ja kantaisi itseään oikein. Tykkäsin hypätä. Olen itse yhtä paksu kuin Aapokin, mutta re 50 olisi tosi siistiä. Olen erittäin kiinnostunut lännenratsastuksesta. Lähinnä siitä hallinnasta, silloista, lavojen ylittämisestä, tynnyreistä ja porttien aukaisemista. Myös hevosen rento pitkä "muoto" lännenratsastuksessa tuntuu mukavalta vaihtelulta koulun "vääntämiseen". Haluan myös käsitellä hevostani maasta. Ensimmäisten viikkojen narunjatkona lentäminen antoi kipinän tähän ideaan, että hevonen todellakin kuuntelee mitä sille sanotaan oli minulla sitten kädessä ohjat, naru tai ei yhtään mitään, Tämä lännenpuoli, hevosten "kielen" jatko-opiskelu ja maastakäsittely vaatii vaan apuja. Tähän auttaa hetken aikaa youtube, netti ja kirjat. Jatkossa toivottavasti löydän myös täysipäisen ihmisen joka auttaa, valmentaa ja ohjaa oikeaan suuntaan. Ja siinä tuli se taikasana täysipäinen.

Kuten varmaan olette huomanneet olen yhdensortin addikti. Tupakasta olen jo maininnut, juon myös tolkuttomasti kokista, mutta en kahvia. Asun naamakirjassa. Masentavaa :) No facebook on erilaisten ryhmien ja samanmielisten yhtymisen taivas. Nopea ja interaktiivinen. Käyttää kaikkea mediaa videoista artikkeleihin. Ja kaikki on totta mitä siellä kerrotaan? Tänään kirjoitan huruista tai elämäntapaintiaaneista. Näistä ketkä hakevat yhteyttä hevoseen, luontoon ja maa-äitiin. Sinällään siinä ei ole mitään pahaa, en vaan ymmärrä sitä sokeutta millä se tehdään?

Otetaan nyt ensimmäisenä ruokinta. Tästä olemme luonnonmukaisten kanssa yhtä mieltä. Heinä on hevosen tärkein ruoka. Sen tulee olla hyvänlaatuista ja sitä tulee olla riittävästi. Mutta. Hyvä heinä ei ole aina luonnonmukaista. Heinä itsessään on ruohokasvi joka koostuu lehdistä ja kukintovarresta eli korresta. Tehomaanviljelyssä esim kuivaheinä kaadetaan kun kukinto on nupullaan ja lehtiä on lannoituksen ansiosta runsaasti. Se käännetään heti kaadon jälkeen toisin päin koska heinä kaatuu kuin puu. Lehdet(oksat) edellä kohti maata. Kuivaamisessa on kolme vaihtehtoa. 1) 1-3päivää pellolla kerran päivässä pöyhien ja sitten kylmäilmakuivuriin. 2) 2-5 päivää pellolla kerran päivässä pöyhien ja siitä latoon ja 3) 1-2päivää pellolla ja siitä irtonaisena kylmäilmakuivuriin ja paalaus vasta kun siirtotarve tulee. Jokainen pöyhintä levittää 10% heinän lehtiaineksesta peltoon. Jos jäljellä paalauspäivänä on vaan korsi ja lehden riippeitä, niin heinäntuottaja on vaikuttanut huomattavan paljon heinän ravintoarvoihin. Korren sulavuus kun on lähellä sanomalehtipaperia...

Onnellinen heinä tykkää syödä hyvin. Siksi heinämaita lannoitetaan. Toki tuottajat voisivat miettiä miten heinän sokeriarvot saataisiin alemmaksi, mutta yhtä kaikki. Hyvin ruokittu heinä ei turhaa varaudu pahoihin päiviin säilömällä itseensä "talvehtimissokereita" vaan kasvaa ja kukkuu vailla huolia. Luomuheinää ei lannoiteta teollisilla lannoitteilla. Luomussa heinä (ja apila) ovat kiertoviljelyn maanparannusaikaa eli kun se heinä kynnetään sinne peltoon niin ensi keväänä kauralla on paljon enemmän syötävää. Luomuheinä kasvaa kitumalla, koska ihan kaikkea siitä lannoittamattomasta maasta ei kuitenkaan saa. Silloin heinä kerää enemmän varastosokereita ja lehdet jää pienemmiksi. Myös kukkavartta kasvatetaan enemmän että sadon suuruus kasvaisi kutakuinkin sille tasolle mitä hehtaarilta toivotaan.

En tiedä sitten? minä en syötä enkä syö mitään mikä on luomua, mutta siihen on useita syitä joista kirjoitan myöhemmin. En vaan ymmärrä, että miksi pitää vannoa luonnonmukaisuuden nimeen jos sillä ei aidosti saa sitä vastinetta rahalleen ja tarpeelleen kuin mitä pitäisi? Heinän kuuluu olla vihreää ja tuoksua hyvälle. Vihreä väri tulee niistä lehdistä ja tuore tuoksu oikeanlaisesta kuivatuksesta ja säilytyksestä. Muutama "luomuerä" mitä minä olen nähnyt on erittäin kaukana hyvän heinän määreistä ihan silmin tarkastellen.

Sitten nämä yrtit. "madotetaan" valkosipulilla, hoidetaan nivelongelmat ruusunmarjoilla ja heikkoja kiimoja autetaan nokkosella. Lista on loputon. En missään tapauksessa väitä, ettei mikään yrtti koskaan toimi, koska iso osa lääkkeistäkin juontaa juurensa kasvikuntaan, mutta eläimen hoito kipuakin tuottavissa tiloissa yksinomaan yrteillä lähentelee jos nyt ei eläinrääkkäystä niin ainakin puoskarointia. On täysin eri asia käyttää yrttejä tai luonnollisia vitamiineja tukihoitona, mutta jos minulle lyödään toiseen käteen pahasti aneeminen hevonen ja toiseen käteen pitäisi ottaa nokkosta luonnossa kasvaneena tai teollisesti valmistettu, tutkittu ja analysoitu rautavalmiste niin ei tarvitse edes miettiä! Jos hevoseni tai minä tarvitaan c-vitamiinia niin se on ihan sama tuleeko se purkista vai porkkanoista. Se on se sama c-vitamiini joita on tasan yksi ja elimistöä ei kiinnosta pätkääkään missä se on asunut ennen masuun saapumistaan. Muutenkin olen erittäin skeptinen näiden yrttien, ruusunmarjojen ja muiden kaarnojen suhteen. Tavallisesta heinästä katoaa kolmen kuukauden säilytyksen jälkeen yli 20% vitamiineista. Millä taataan purkissa olevat punajuurten ravintoarvot kun purkki käkkii kukkahatun varastossa vaikka puolikin vuotta? Voin siis syöttää esim kuivattua porkkanaa tai kanervaa, mutta ei tuo black horsen kivennäinen tuolta tallista mihinkään häviä.

Sitten päästään asumiseen ja ulkoiluun. Loimia ei saa käyttää. Pahimmillaan niillä sotketaan lämmönsäätely ja aineenvaihdunta niin pahasti että saadaan aikaan koliikki. Kun sitten otin jalan pois suusta ja kysyin että miten vitussa te saatte ne hevoset puhtaaksi tarhan jäljiltä kun puolet ajasta selällään ollut konimus kantaa sentin vahvuista hiekka ja savi kerrosta päällään niin vastauksien helmi oli, että ei se lika mene sinne ihoon asti kun karva on niin paksu??? okei eli pinta puhtaaksi ja kamat päälle. Ei muuten käy kateeksi olla noiden huushollien pesukone. Tiedän nimittäin miltä ne huovat näyttää. No nyt on kamat päällä. Siis satula tai ratsastushuopa ja kuolaimettomat suitset. Ei kenkiä. Jos on liukasta puetaan takuulla hankaamattomat bootsit, joissa on noin 5mm autonnastan tapaisit piikit pohjassa. En edes miettinyt ennen kuin nyt, että minkälaisen savotan saa käydä läpi kun ottaa nyt tammikuussa täällä etelässä pihatossa asuvan karvajeesuksen seinään kiinni ja alkaa kuuraamaan niitä märkiä ja todennäköisesti savisia/hiekkaisia (pihaton hyvistä pohjista huolimatta) kavioita puhtaaksi, jotta saa piukat bootsit jalkaan ja ehkä sitten poiskin ilman että ruununraja on rullalla ja vuohiset auki. En ole tehnyt niin en tiedä, mutta aikanaan pelkät läpivetoputsit tai skapperit vituttivat sen verran huolella, että jotenkin arvelen, että Aapo pitää kenkänsä ja minä henkeni. Siis luonnonmukaisen hevosen kamat on nyt päällä.

Kysyin sitten että kun loimittaminen on ihan no-way-in-hell niin miten ihmeessä hoitavat paksuturkkiset mussut kun ne hikoavat. Sain kaksi vastausta. Ei hoideta. Hevosen oma lämmöntuotanto ja karvannostajalihakset nostavat läpimärän karvan pystyyn ja hiekan, hien ja muun lian huoltama turkki kuivuu itsekseen. Vaikka värisyttävät itseään niillä ei ole kylmä. Piehtarointi kuivattaa ( niin tekee... kesällä) ja kun syö heinää niin kaikki on hyvin. Toinen vastaus oli ettei talviaikaa liikuteta niin että hevonen hikoaa. Mitä vittua. Meidän Ronja on setikka. Tällä hetkellä sillä on todellakin setikan talvitukka. Ronja on läpi märkä tunnin kävelystä +5 kelillä. Siis täysin märkä. Ja heti kun se kuumuus alkaa, myös huomattavan yhteistyöhaluton ( lue täysin mulkku). Ronja on huomattavan tyytyväinen kun se saa kuivan loimen niskaansa ja kahden tunnin päästä sen pois. Ei kävisi pienessä mielessäkään opettaa lapselleni että heitä vaan se vettä valuva paksu poni tuonne peltoon, kyllä se siellä seisomalla kuivuu. Ei muuten kuivu. Jos Ronjan jättää vesisademärkänä lämpöasteilla karsinaan yöksi se on vielä aamulla märkä. Tämä todettiin kun kokeiltiin. Jos aamupäivällä on satanut vettä ja otat hevoset sisään ilta kahdeksalta Ronja on edelleen märkä. Sori nyt, mutta tulkoon vaikka kuppa noille niin vesisateella niillä on sadeloimet ja hikistä hevosta ei jätetä kuivattamatta... loimella. No kohta tämäkin muuttuu. Ronjalla on treffit sovittuna klipperin kanssa.

Jos ostat hevosen niin yleinen käsitys on että ostat kaverin harrastamiseen. Se harrastaminen voi olla näyttelyitä, ratsastamista, ajamista, valjakkoa, agilityä, reiningiä tai herra yksin tietää mitä muuta, mutta jotain millä huolehdit hevosesi liikunnantarpeesta ja omasta halustasi liikkua mukana ja/tai oppia uutta. Minä en halua hevosta jota ei voi talvella aineenvaihdunnallista syistä liikuttaa kunnolla tai liikuttaa ylipäätään jos tallia lähellä olevat 100 neliökilometriä ovat kaljannejäätä. Kuolaimet eivät ole mikään hätäjarru, joista silmittömästi repimällä kauhusta suunniltaan oleva hevonen pysäytetään. Osalla on suussaan ihan järkyttävät raudat , mutta ohjasliikkeet ovat millisinnejatakaisin. Kun sitten annetaan luonnonmukaisin opein entiselle rataveijarille ensimmäinen uuden elämän ihana päivä ilman kuolaimia, niin joko käy tuuri ja vaihtuu maisema ja ratsukko siirtyy maastakäsittelyyn tarhaan ja riimuratsasteluun laitumelle tai sitten paikalla on mediheli. Minä uskon aivan täysin siihen ettei hevonen pohdi karsinassaan että huomenna vien niin vitusti matikaisen postilaatikolta eteenpäin, mutta ei se tarkoita sitä elukat on niin pirun tyhmiä, että jos niitä huvittaa juosta ja selässä oleva täti painaa persettä lampaankarvasatulaan ja pidättelee naruohjista rauhallisesti jutellen, että se hevonen ei lähde juoksemaan. Hetken aikaa hölkäiltyä tulee siinä sitten mieleen että taitaa reippaampaa haluta kun noi kovin hyppii ja hetkuu. Ja siitä laukalle. No jos olet joskus ratsastanut niin laske itse eteenpäin. Jos et ole niin et halua tietää

Jos hevosen pito muuttuu maisemanhoidoksi ja ratsastaminen tarhakävelyksi niin minä väitän että hevosta on kusetettu. Jos liikunta ei rasita niin hevonen ei voi hyvin. Eikä koira tai ihminen. Kenelläkään suomessa ei ole tarjota aitoa preeriaa hevosten liikkua ja etsiä ruokaa, milloin oikea luonnonmukaisuus toteutuisi sekä liikunnan että ravinnon suhteen. Nyt vapaalla heinällä 2ha pihatossa möllöttää onnellinen talvikarvainen hieman paksu polle, jonka nivelongelmia hoidetaan ruudunmarjalla ensi keväänä. Voi vittu ihan oikeesti :)

Ensi kerralla joko juttua asiasta aktiivi tarha tai joululoma, riippuen yleisen turhautumisen ja vitutuksen asteesta.