Kun ostaa hevosen varusteholistille on tilanne vähän sama kun ostaisi juopolle lahjakortin alkoon. Peli on menetetty. Mulla on satula, tai siis Aapolla on, mutta piti saada toinen. Länkkäristä olen haaveillut siitä asti kun ensimmäiselle hevoselle ostettu haistapaska leikkilänkkäri hajosi atomeiksi ja vein sen takaisin kauppaan. No nyt toki sopii toivoa ettei uudelle länkkärille käy samoin. Luulen nimittäin, ettei kuluttajansuoja toimi ihan samoin netistä ulkomaalta ostettaessa kuin suomessa. No yhtä kaikki. Etsin alunperin Ronjalle valjaita. Minulla on kunnianhimoinen haave laittaa tuo ruskea lihapulla töihin. Kun on ajolle opetettu niin toki sillä voi lanata/aurata polkuja lumeen koirien juosta tai tasoittaa tarhoja lana perässä. Aion tehdä sille längetkin. Tai siis kokeilla yksiä sikapieniä jos niistä saisi toppaamalla toimivat. No valjaat löytyi.
Olisi niitä löytynyt suomestakin. Länkivaljaat kaikkineen maksoi ponille tässä halvassa isänmaassa 670 euroa. Ostin Ronjalle Englannista valjakkovaljaat mistä puuttuu vain kuolaimet. Hinta oli 124 puntaa eli hieman alle 150e. Samalla myyjällä oli myytävänä myös satuloita. Monenmoisia ja kokoisia. Sieltä löysin sitten Aapolle uuden penkin. Mukana toki rintaremmi, vyöt ja suitset ohjineen. Tänään ne tuli.
Olin tosi tuhma kun kirjaimellisesti revin paketin auki. Se on tuhmaa kun jouluun on viikko ja lahjukseksi (hevosille) ostetut lahjat avataan jo nyt. Tekeekö se minusta sitten hieman kiltimmän jos sovitan noi vasta aattoillan jälkeen?
Jos nyt joku ei ole ostanut ebaysta mitään, niin suosittelen. Siltäkin osin, että ihan kaikki toiminnot eivät ole ensikertalaiselle ihan simppeliä ja apua joutuu kysymään myyjiltä mitä ihmeellisimmissä asioissa. Satulan ja valjaiden myyjä oli erittäin hyvä. Hän vastasi kaikkiin viesteihin todella ripeästi ja koko kaupassa oli ainut miinus tämä muutaman viikon venaaminen mikä tuntui lähinnä vuodelta. Hintataso ebayssa on oikeasti halvempi. Siis paljon halvempi. Iso osa nykyään on uutta tavaraa ja postikuluista huolimatta rahaa jää vähän taskuunkin. Kimpassa ostettaessa säästäisi varmasti todella paljon.
Nyt puuttuu enää stetson ja kärryt tahi reki.
Mutta sitten urheilua. Kävin eilen ratsastamassa. Olin koko illan niin onnenhuumassa etten ehtinyt kirjoittamaan. Tai no en oikeastaan uskaltanut :) Kuten kaikki varmaan muistaa meillä on koiria. Greyhoundeja. Greystä tulee tuurillaan järkipeli sen jälkeen kun se täyttää kolme. Ehkä. Jos koira on kovin ahne tai aktiivinen se rauhoittuu kun se on 8 vuotias. Yli kymmenen vuotiaat taasen taantuvat takaisin tasolle 1 vuotta ja alle. Meidän mummo (11v) siis varastaa tällä hetkellä aivan kaiken ( Jaken piparit, noin 700g, joka ikisen ) ja viisi alle vuotiasta palikkaa paloitteli meidän puhelinjohdon sentin pituisiksi. Nyt on siis menty iPhone jaolla ja nettitikulla. Hidasta kuin neljältä kehä kolmella. Ostin muuten honkkarista tänään kolme puhelinjohtoa hintaan 1.95e kappale. E,i en todellakaan usko, että johdon kohtalo tulee jäämään ainutkertaiseksi. Mutta nyt on laajakaista ja eestinhevonen mikä on laiska.
Ei Aapo ei ole kipeä. Eikä valaistunut. Aapolla on Ronja. Otin sille samaiselle pellolle missä lauantaina uhmasin painovoimaa, Ronjan (11v sutikka) ja Monan (8v minime). Ronjan mielestä reissu oli ihan sikajees. Aapon mielestä alku oli perseestä. Taas humputettiin, ravattiin ja tsaikattiin. Sitten heitettiin persettä kymmenisen kertaa ja potkaistiin aitaan. Sitten saatiin "ympäri korvia" koko porukka. Ojensin varsan neljälle jalalle ja miniratsukon seuraamaan minua ilman kyselyä tai selityksiä. Kolme minuuttia ja minulla oli rento, kävelevä ja myötäävä varsa, joka odotti vakavissaan työohjeita. Me ravattiin. Mona ja Ronja tulivat perässä. Monan turnauskestävyys päätään maahan ravissa vetävään poniin loppui yhteen kierrokseen. Pyysin Monaa pysymään "uran" sisäpuolella ja jatkoin ravityötä. Ei ongelmia. Siirtymiset. Ei ongelmia. Käynti tai ravi. Ei ongelmia. Laukkaa en uskaltanut pimeässä ja paskalla pohjalla kokeilla. Ravityötä molempiin suuntiin ja minä joudun AJAMAAN POHKEELLA ETEEN? mitä vittua? Herra tahmoo ja yrittää väittää ettei osaa. Kun huomauttaa, että käynnistä nopeampi askellaji on se ravi, mitä osasit hienosti jo tunnin ikäisenä, niin syvään huokaisten varsa tarjoaa munaravia, mutta ottaa tahdinkin kun oikein vaatii. Ihanaa, aivan mahtavaa.
Ronja tulee laihtumaan. Se on nimittäin jatkossa tuolla "kentällä" vaikka tolpassa kiinni, mutta Ronja tulee töihin. Ainakin aluksi. Pikkuhiljaa vierotan noita sitten tekemään töitä erikseen. Mutta tuo eilinen oli jo aimo harppaus tolkumpaan suuntaan.
Niin se satulaan meno :) vittuilessaan väisti minusta pois päin 30 senttiä kun jo seisoin jakkaralla. Olen täysin varma että se näytti kieltä. Istuin selässä ilman ohjia keskellä pihaa ja odotin, että Jakke asentaa Monan sutikan selkään. Korvat puolitangossa se siinä venasi. Kotiin tultaessa pysäytin, taputin, otin jalustimet pois ja tulin alas. Ei milliäkään mihinkään. Nostin jalustimet, jauhoin paskaa ja rapsutin varsaa. Ei milliäkään. Me so happy, eli tällä hetkellä minulla on maailman paras ja viisain poni. Ähäkutti niin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti