Mamman kallis kuntosalikortti

Tämän päivän aihe on lapikkaat. Sanan kaikissa merkityksissä.

Kun Aapo tuli kotiin, sillä oli kokoonsa nähden melkoisen reippaat räpylät. No koska asumme Vihdin vuoristossa ja tasamaata ei ole missään kymmentä metriä pitempään, täällä ei nastoitta pärjää. Ei autot eikä ponit. Kuten jo aikaisemmin mainitsin meillä mennää rautaisesti eteenpäin ja tällä hetkellä etsiskelen lähialueelta reipasta ja allakan tuntevaa seppää, joka naputtelisi kilttiin ruunaani nastarenkaat eli talvilapikkaat.

No tätä varten on tietysti pitänyt varautua muutenkin kuin seppien puhelinnumeroita keräämällä. Kävin tänään kantaeläinlääkärissäni. Minulla pitäisi olla sinne plussapallovihreäkortti. Välillä näet tuntuu, että elätän puoli asemaa noiden koirien reissujen takia. Esitin asiani meikäläiseen tapaan, että tanskalainen vanha rouva ja hiidenmaan poikamies tarttee rautaa alle ja tajun pois. Juonesta kiinni saanut elukkatohtori kertoi ettei minun enää tarvitse tökkiä hummiani neuloilla, vaan saan matolääke ruiskun tapaisessa pötkössä troppia, millä tolkku tokenee ja vastarinta vähenee. Suunnittelin siis vielä iltapäivällä klo 15, että hommaan varalta rauhoitteen molemmille, koska Ronjan kengitys/vuolemiskäytöksestä ei ole hajuakaan ja Aapolla ei ole kenkiä ollut. Nyt suunnittelen nukuttavani koko ruunan emmamaiseen tapaa ja niputtavani kintut kohti taivasta kuten Pollella hevoshullu-lehdessä aikanaan. Sitä ei uskoisi kuinka paljon voi kinttu painaa...

Hakkaan täällä myös päätäni seinään. Mulla on ollut kohta kaksi viikkoa aikaa opettaa riiviömussukkaani rutiineihin ja olen käyttänyt sen ajan leuan alta kutitteluun. Toista maastolenkkiä en halunnut tehdä, koska hiekkatie ja hiekkatarha tuntuvat tehokkaasti kuluttavan kaviota ja olisi kiva, että koivessa oli jotain mihin se seppä sen lapikkaan hakkaa. Lauantaina hirveällä tsaikkinalla hommatut kiinnityslenkit olivat kassissa tähän iltaan asti, joten eihän noita koipiakaan ole viittinyt irtiollessa nostella. No tänään sitten keskusteltiin kavionpudistamisen, nostamisen, päälle kaatumisen, seinälle linttaamisen ja syliin tippumisen funktiosta. Lopputulos on neljä, kolmeen kertaan nostettua jalkaa ja hiestä märkä, kipeä ja täysin nöyryytetty omistaja. Peili auttaa ja jos pään kestää niin tästä oppii. Jos ei niin sitten etsitään narua, voita ja toivotaan että naapurin aukkohakatun mettän jonkun männynraihnan oksa kestää. Lainaan Kummelia ja sanon suoraan " että voi helvetin perse, kaikki menee päin vittua saatana"

No varmaan on, että pudotan tolkun pois tuosta varsan kutaleesta jos / ja kun saan tänne sepän naulat taskussa. Arvostan kengittäjiä ammattikuntana sen verran korkealle, etten halua heidän joutuvan painimaan teiniangstista kärsivän ponin kanssa, vaan saamme tossut alle kunnialla ja lisää aikaa kunnon hevoskansalaiseksi kouluttautumiseen. Mutta nyt sitten pelottaa ja hävettää jo valmiiksi. Jos niitä kenkiä ei saakaan kiinni ja kukaan seppä ei enää koskaan vastaa puhelimeen? Koivet kuluu nysiksi ja mamman mussukka alkaa ontumaan? Vuhuu, tämän on taas sitä hevosen omistamisen arkea, mikä oli melkein lipsahtanut mielestä.

Plussaa tässä päivässä oli, että uudet harjat olivat oikein hyvät ja varastosta löytyi sopiva käyttämätön pakki mihin sain ne harjani kovinkin ponityttömäiseen tapaan pakattua. Pakista puuttui sakset ja tästä syystä Aapolla on vieläkin töröttävät korvakarvat.Sieltä puuttui myös omistajalle tarkoitetut 0.5l 013 ja diapam. Tupakat oli sentään mukana. Ja tässä kohtaa kertaan ensimmäistä oppiani ravitallilta vuonna kivi ja kaivo. Isäntä siellä aina totesi, oli kyse sitten kengityksestä tai varsan venkoilusta valjastuksessa, " vittu pistän tupakaksi, miettiköön". Nyt vaan tuntuu että minun tervakeuhkot kestä sitä määrää röökiä, mitä tämän kanssa miettimiseen menee. Mutta tämähän helpottaa, eiks helpota? Nyt olisi vertaistuelle tarvetta.

Tässä on nyt mennyt tunti siitä kun pistin ruunanrupsukan tarhaan tassunnostoharjoitusten jälkeen. Iltayötä pukkaa, joten taidan mennä heittämään heinät karsinaan ja kivennäiset kuppiin. Josko huomenna olisi joku kohta taas helpompaa :)