Hissua on ollut täälläkin. Aika on kortilla ja sen huomaa ihan kaikesta. Meillä on ollut töissä lievästi sanottuna hoppua ja tästä johtuen viimeiseen kahteen kuukauteen mahtuu pitkä pätkä pelkkää yötä, tuplavuoroja ja viimeiset kaksi viikonloppua normiviikkojen lisäksi töitä. Itsepäisyyspäivä oli ainut vapaa kolmeen viikkoon. Ja tänään. Tänään on perjantai 13. päivä ja minä olen vapaalla. Kuten myös huomenna ja sunnuntaina. Kukaan ei ole töissään korvaamaton, mutta silti oli tavallaan hienoa pystyä tekemään oma osansa ja vähän päälle. Näin talvella tuntuu hyvältä tuurata muita tai tehdä ylimääräistä kun tietää, että osa muista ovat tehneet saman kesällä, kun minulla kiire koirien kanssa. Työllä ei tartte itseään tappaa, mutta pienet reippaat rykäisyt itseasiassa nostavat työmotivaatiota, eikä ehkä vähiten siksi, että kokee olevansa tarpeellinen. Eli juuri nyt väsynyt mutta onnellinen :)
Juhlistin vapaapäivää shoppailemalla. Koska Seija-myrsky piti huolen hervottomasta puhurista ja lentävistä suurpaalimuoveista, totesin että menemme tänään "jouluostoksille" ja sitten jää viikonloppu elukoitten kanssa temuamiseen. No aion myös siivota koko talon, pestä loimia ja kolmet valjaat, ommella, tehdä sukat, levätä, syödä hyvin itselaittamaani ruokaa, lukea, ratsastaa ja kirjoittaa tänne. Eli suomeksi herään, syön, lapan paskaa, siivoan vähän, ratsastan, syön ja sammun mahani viereen.
Ostosreissu oli oikein antoisa. Sain tyttäreltä hupaisan listan lahjatoiveita joista 70% alkoi sanalla "hevos". Tänään etsin sitten harjapakin, turvaliivin, heppapenaalin, heppalaukun ja kummallista kyllä Angry Birds kynät. Kaikki löytyi. Ostin pakin Biltemasta ja siihen sieviä tarroja Tarjoustalosta. Siitä tuli oikein sievä pikku tuunauksen jälkeen. Josko kyllä yksi ihan pikku dilemma meillä oli...
Armas Biltema. Kykenen aivan loistavasti käsittämään, että tuotteittenne viivakoodi ja valmistetarrat tulee olla kiinni niin, etteivät irtoa käsiteltäessä tai ettei kukaan epärehellinen vihtahousu vaihtele tuotelappuja keskenään. Ymmärrän myös ettette Te, siniset sedät ja tädit siellä kaupassa liimaa noita tarroja vaan sen tekee alihankkijanne. Käsitän myös aivan loistavasti, että tuotetarrat täytyvät olla kokoluokkaan, mistä selviää kaikki tuotteeseen liittyvä tieto. Mutta en, en millään helvetin opilla käsitä, miksi vitussa sen tarran tarvitsee olla ikuinen???
Liima on yleensä teollisesti valmistettu tartunta-aine, jolla asia a saadaan kiinnittymään asiaan b. Liimoja on erilaisia ja eri tarkoituksiin. Se liima millä Biltema takoo kiinni noi kirotut perkeleen tuotetarrat on parempaa kuin mikään kloktaitti tai hetipitiihanmitävitunvaan-liima. Alkoi pelottaa tuoteturvallisuus kun miehen kanssa hinkattiin puoli tuntia tarran liottamisen jälkeen siitä jäänyttä LIIMAA asetonin ja mikrokuituliiman kanssa irti. Vaihtakaa nyt herrantähden helvettiin tommoiset tarrat. Sain näppylöitä jo viime reissun jälkeen kun sillä samalla asetonilla hinkutin irti tuota samaa saatanan liimaa niistä Aapon uusista harjoista. Mutta silti menen Biltemaan uudestaan. Joko verkossa tai livenä. Perkele
Ronjalle pukki tuli tänä vuonna ajoissa. Veropalautuksen pyhänä päivänä mamma tilasi B-kaupan verkosta uuden toppa ja sadeloimen. Tuli siinä kuormassa muutakin sälää, kuten paskalinkon bästa kompisar - uusi talikko. Tänään mukaan lähti aitalankaa ja kahvoja. Uusi tarha on huomenissa valmis, joten sinne uusi vesikaukalo. Uretaania, sähkösälää ja heijastin putsit. Sieltä Hööksiin ja mukaan tarttui Ronjan häntäremmi (ikuisuus projekti, viiden reissun aikana kerran loppu ja neljä kertaa unohdettu), pipo, valjassaippua ja rasva, hännänselvitysaine, penaali, laukku... sieltä matka sitten jatkui Horzelle ja sieltä löytyi sitten loimitankoja, satulahuopa-tikapuut, Aapolle fullneck talliloimi ja seinäkoukkuja. Siitä sitten mäkkärin ja ruokakaupan kautta kotiin. Jätetään täysin tunnustamatta, että ostin paikallisesta cittarista äänilevyn, jonka armas lapseni alleviivaten jouluksi tahtoi. Jos meistä Aapon kanssa keväällä tulee videota otsikolla Erilaiset, niin tiedätte hommaa minut hoitoon... ja nopeasti.
Kotona odotti jäätävä vastaanotto. Heinät olivat kaksi tuntia myöhässä. Raivo oli käsinkosketeltavaa, joten jostain syystä en hämmästynyt kun mussut katsoivat minua karsaasti kertoessani kaikista kivoista jutuista mitä maailmalta löysin. Olen piittaamaton paska, joka yrittää tappaa hoikat poninsa kylmään ja nälkään. Nyökytin nolona, mutta samalla pohdin miksi edestä katsottuna ensimmäisenä kiinnittää huomiota outoihin kumpuihin molemmin puolin kylkiä. Mutta nälkään voi kuolla, kyllä poni tietää. Sillä on isompi pää, joten sen pohdinnat ovat totta ja tarusta kaukana.
Huomenna lisää aiheesta mikä suuri ja sininen on muuttanut hummien joukkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti